Teatteriope Susannan korona-ajan ihastus on mediataide. Mitä se mediataide on? Se on, muiden taideaineiden tavoin, ilmaisun ja ajattelun väline. Mediataiteessa erilaisia laitteita ja tekniikkaa käytetään välineenä itse-ilmaisussa. Taiteeseen tarvitaan ihminen. Ihminen, joka hallitsee välineen. Nykyteknologia on se väline, jolla mediataiteessa opiskelijan oma mielikuvitus ja sanottava tulevat näkyville.
Kurssitarjontamme tulee laajenemaan mediataiteen osalta jo ensi syksynä. Opettajien lisäkoulutusta, laitehankintoja, uusia yhteistyökuvioita ja innostuksen pöhinää on jo havaittavissa. Tervetuloa siis tekemään yhä monipuolisempaa taidetta Kouvolan kansalaisopiston ryhmiin. Jatkavien Taiteen perusopetuksen opiskelijoiden ilmoittautuminen on parhaillaan menossa ja jatkuu 12.5. saakka. Uudet harrastajat voivat ilmoittautua mukaan syksyllä.
Oloni on ollut kuin Liisalla, joka putosi kanin koloon. Olen ollut Liisan tavoin ulkopuolinen tässä (mediataiteen) maailmassa. Tarkkailen ja ihmettelen. Lumoudun ja innostun. Pääsin, vaikka teatteriopettaja olenkin, osallistumaan mediataidehankkeeseen, joka oli suunnattu ensisijaisesti kuvaamataitoa ja mediataidetta opettaville.
Tässä mediataiteen ihmemaassa olen osallistunut videoteoksella virtuaaliseen taidenäyttelyyn, rakentanut robotin, saanut kolmiulotteisen kallon pompahtelemaan olohuoneessa, koodannut, vektoroinut, tehnyt vastamainoksen, animaation…. Ja välillä tipahtanut kyydistä ja tuijottanut ruutuani epäuskoisena.
Kouvolan kansalaisopisto osallistui tänä lukuvuonna Opetusministeriön tukemaan hankkeeseen nimeltä: Mediataide monitaiteisuuden moottorina 3. Pirkan opisto koordinoi hanketta ja Kouvolan lisäksi osallistujina ovat Vihdin ja Helsingin kuvataidekoulut, Vaasan Taikon ja Aimokoulu Hämeenlinnasta. Koronatilanne muutti suunnitelmia ja kaikki seminaarit toteutettiin etäyhteyksin. Olen onnellinen, että näin kävi! En olisi pystynyt matkustamaan seminaareihin ympäri Suomea, mutta etätoteutukseen pystyin osallistumaan varsin hyvin oman opetustyön ohessa.
KUVATEKSTI:
Etätoteutus toi taidekeskustelun ja uudet tuulet kotiin. Kissaa kiinnosti erityisesti robotiikkatyöpajaan saatu välinepaketti.
MONITAITEISUUS?
Olen teatteriopettaja, joten monitaiteisuus on varsin tuttua. Teatteriesitys syntyy tyypillisesti eri taideaineiden yhdistämisestä. Teatterissa voi olla mukana elementtejä musiikin, tanssin ja kirjallisuuden osa-alueilta. Teatteri on myös aina visuaalista. Valot, roolivaatteet, lavasteet ja muukin esityksessä näkyvä on erottamaton osa esitystä. Esitys on aina ”jonkin näköinen”.
MEDIATAIDE?
Mediataide puolestaan on ollut minulle kiintoisa uusi tuttavuus, todellinen ihmemaa. Omat tekniset taitoni ovat taatusti laajentuneet ja päivittyneet, mutta erityisen tärkeää on ollut laajentaa käsitystä itselle vieraammasta taideaineesta.
Joten mitä se mediataide on? Se on, muiden taideaineiden tavoin, ilmaisun ja ajattelun väline. Mediataiteessa erilaisia laitteita ja tekniikkaa käytetään välineenä itse-ilmaisussa. Viulu, huopakangas tai vesivärit. Tietokoneet ja kännykamerat. Eivät ne itsessään ole muuta kuin esineitä! Taiteeseen tarvitaan ihminen. Ihminen, joka hallitsee välineen. Nykyteknologia on se väline, jolla mediataiteessa opiskelijan oma mielikuvitus ja sanottava tulevat näkyville.
Hankkeessa tekemäni, aiemmin tekstissä, mainitut virtuaaliset taideteokset, videot ja animaatiot puolestaan ovat esimerkkejä siitä valtavasta mahdollisuuksien kirjosta, mitä mediataidetunneilla voidaan tehdä.
LISÄÄ RUUTUAIKAA?
Etäopetus on tullut monissa kodeissa tutuksi ja ajatus, että lapsi tai nuori vielä vapaa-ajallakin viettäisi aikaa ruudun ääressä, voi huolettaa. Opettajan näkökulmasta näen mediataiteessa paljon samaa kuin teatteriharrastuksessa. Opetus on moniaistista. Usein tekeminen on myös kehollista. Tunneilla opitaan tekemään yhteistyötä, toimimaan yhdessä ja sanallistamaan omia ideoita. Taiteen tekeminen vaatii luovan heittäytymisen lisäksi myös kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja organisointia sekä monenlaisten taitojen opettelua, jotta se oma idea tai päämäärä toteutuisi taiteen keinoin ja tulisi koettavaksi muillekin.
EI IKINÄ! …….JA EIKUN SAMANTIEN HOMMIIN!
Vuosia lasten ja nuorten kanssa työskennelleenä olin hankkeen alkaessa epävarma omasta osaamisestani. Ajattelin, että olen mukana yleissivistämässä itseäni, mutten ikinä tulisi opettamaan mediataidetta. Arvelin, että diginatiivit opiskelijani ovat paljon ketterämpiä, monipuolisempia ja taitavampia erilaisten laitteiden ja ohjelmien käytössä. Ja näin todella näyttäisi olevan.
Olen kuitenkin jo tänä keväänä opettanut mediataiteen työkaluin, enkä ole juurikaan huolissani teknisistä taidoistani. Hankkeeseen osallistuminen auttoi hyväksymään, että on ok, etten välttämättä tiedä kaikkea. On erittäin ok pyytää apua. Näinhän toimin teatteriopettajanakin, kun pyydän ryhmää keksimään aiheita näyttämöteokseen, nimen esitykselle tai mitä roolihenkilö on tekemässä juuri ennen kun hänen siskonsa ryntää huoneeseen.
Olen taidekasvattaja ja aikuinen. Minun tehtäväni on luoda puitteet luovuudelle, turvallinen oppimisympäristö sekä haastaa ideoimaan ja ajattelemaan. Se, että välillä etsitään vastauksia tai tutkitaan mahdollisuuksia yhdessä opiskelijoiden kanssa, kuuluu asiaan. Mediataiteessa(kin) opitaan tekemällä ja tutustumalla ilmaisun välineisiin, tulemalla tutuksi niiden kanssa ja opettelemalla käyttämään välinettä omassa ilmaisussa. Taideopettajan ja opiskelijan vuorovaikutus on tässä hetkessä tapahtuvaa ja verrattaen tasa-arvoista. Opettajilla ja opiskelijoilla on, tottakai, sovitusti erilaiset roolit, vastuut ja tehtävät, mutta silti 7-vuotias harrastaja ja aikuinen taideopettaja kohtaavat taiteen rajapinnalla toisensa. Ihmisinä.
KUVATEKSTI: Kuusankosken produktioryhmä toteutti keväällä 2021 mediataideprojektin. Kuvassa animoidaan lopputekstejä. Tuhannet kiitokset luovasta ongelmanratkaisusta ja siivouskärryjen lainasta MKP/Kuusankoskitalo
Osallistuminen tähän hankkeeseen on ollut itselleni yksi tämän koronavuoden parhaista asioista. Olen liikuttunut ja sykähtynyt keskusteluista taiteen merkityksestä, voimasta ja tarpeellisuudesta. Kaipaan kovasti ammattilaisten työn pariin teattereihin, konsertteihin ja tapahtumiin, mutta hanke on tuonut hyvin näkyville sen, että taide koskettaa ja sillä on elämää mullistava ja tukeva voima myös arkisissa yhteyksissä. Kaiken ikäisten taideharrastuksissa tulee niitä tärkeitä ja ainutlaatuisia taidehetkiä. Hetkiä, jolloin ilo läikähtää, tuntee pakahtuvansa tai muuten vaan on vahvasti läsnä ja elossa tässä kokemuksessa, tässä hetkessä.
MEDIATAITEEN TULEVAISUUS?
Hankkeeseen osallistuminen oli vasta alkua. Kurssitarjontamme tulee laajenemaan mediataiteen osalta jo ensi syksynä. Opettajien lisäkoulutusta, laitehankintoja, uusia yhteistyökuvioita ja innostuksen pöhinää on jo havaittavissa.
Tervetuloa siis tekemään yhä monipuolisempaa taidetta Kouvolan kansalaisopiston ryhmiin. Jatkavien Taiteen perusopetuksen opiskelijoiden ilmoittautuminen on parhaillaan menossa ja jatkuu 12.5. saakka. Uudet harrastajat voivat ilmoittautua mukaan syksyllä.
Blogteksti ja kuvat:
Animaatiokärpäsen puraisema, Susanna Tiitinen, joka toimii opistolla päätoimisena näyttämö-ja ilmaisuaineiden opettajana.