Tunnelmia Martta-nukkekurssilta. Ilmoittauduin suunnittelijaopettajamme Salla Pesosen vetämälle Martta-nukke kurssille toiveissa saada itselle uusvanha nukke. Tällä kurssilla oli tarkoitus valmistaa ns. pula-ajan Bebe, joka on yksi Martta-nukke teollisuuden nukkemalleista. Tunsin nuken historian entuudestaan ja tiesin sen valmistukseen liittyvän monenlaisia tekovaiheita.
Olin myös kuullut nukesta 1940-luvulla syntyneeltä äidiltäni, joka on tällaisella nukella leikkinyt. Olisiko minusta siis nukentekijäksi? Eniten itseäni epäilytti kasvojen maalaaminen. Ne tehdään tietyn mallin mukaisesti ja käden liikkeen tulee olla harkittua ja tarkkaa, jotta katse olisi mahdollisimman paljon alkuperäisen mallin mukainen.
Martta-nukke edustaa maamme leluteollisuuden erästä tunnetuinta tuotetta. Nimensä mukaisesti sen juuret pohjautuvat turkulaiseen Martta-Yhdistykseen, joka aloitti nukkien valmistuksen 1908. Yhdistyksen perusajatuksena oli saada kotiäideille ansioita hyvälaatuisia nukkeja valmistamalla. Nuket on aina valmistettu käsityönä ja vaatteissa sekä vartalossa käytettiin vanhoja kankaita. Nuken päät ja kädet tulivat aluksi Saksasata, mutta myöhemmin maalarimestari Emil Nurmi ryhtyi valmistamaan niitä kehittämästään kipsi-paperimassasta. Martta-Nukketeollisuus osti Nurmelta 1935 yksinoikeuden myydä nuken päitä ja käsiä. Kurssillemme saapuneet nuken päät ja kädet tulivat tällä kertaa Ilomantsin Nukke- ja Nalletalosta. Nuken tekeminen alkoikin pään ja käsien työstämisellä. Ensin ne hiottiin, muotoiltiin käsien sormet ja pohjamaalattiin. Seuraavaksi nuken osat saivat ihonvä
rin ja kasvojen aihioihin piirrettiin tarkkojen ohjeiden mukaisesti silmät, nenä ja suu.
Seuraavaksi pääsimme tekemään nuken vartaloa. Moni kurssilainen oli tuonut mukanaan vanhoja lakanoita ja kankaita. Mitä tarinoita näihin kankaisiin sisältyikään! Nuken vartalo syntyi häälahjaksi saadusta tyynyliinasta tai tyttären pieni mekko jatkoi elämäänsä nuken mekossa. Vanhan esiliinan kangas pääsi mekoksi ja sen väritys oli juuri sopiva ottaen huomioon aikakauden, jota pula-Bebe edustaa. Vanhat perintölakanat, jotka oli pesty pehmeiksi, antoivat nukelle pehmeän ja kestävän vartalon. Näin kankaiden tarinat ja muistot siirtyivät nuken mukana edelleen tuleville sukupolville. Materiaalien uusiokäyttö on myös parasta mahdollista kierrätystä.
Kun katselen Martta-nukkeani, hänen tiukkaa katsettaan ja suppusuutaan, näen hänessä tärkeitä näkökohtia maamme historiassa. 1900-luvun alussa se toi lisäansioita kaupungeissa asuville kotiäideille. Kun nuken päiden saatavuus Saksasta heikkeni ensimmäisen maailmansodan aikoihin, oli se alkusysäys kehittää omaa nukketeollisuutta Suomessa ja valmistaa osat itse omista raaka-aineista. Kun ajat ovat olleet taloudellisesti huonot ja nuken materiaalien saatavuus heikkoa, on keksitty korvaavia tilalle. Nukkeja tehtiin paperikankaasta ja lasisilmät sekä mohairtukka korvattiin maalaamalla ne päähän. Näin syntyi pula-ajan Bebe. Sota-aikoina monet Martta-nuket olivat pikkutyttöjen aarteita ja kulkivat heidän kainaloissaan tuoden lohtua ja turvaa. Martta-nukke on taivaltanut pitkän matkan, mutta se edustaa edelleen meille suomalaisille tärkeitä arvoja, koska haluamme oppia valmistamaan isoisomummojemme aikaisen nuken.
Aija Matero, vs. koulutuspäällikkö
